Esihenkilön itsetunto heijastuu työympäristöön
Stanley Rossin artikkelissa itsensä johtamisesta esitetään, että käsitykset itsestämme vaikuttavat tekemiimme valintoihimme. Itsetuntomme määrittelee sen, mitä uskomme itsestämme ja mitä voimme saavuttaa. Jos minäkäsitys on positiivinen, olemme varmempia siitä, että selviämme suuremmistakin riskeistä, jolloin riskien otto ja siten myös menestyminen on suurempaa (Ross 2014.).
Johtajan täytyy tunnistaa oma arvonsa
Koska suurempien riskien sietäminen korreloi suurempien tulosten kanssa, tarvitaan hyvää itsetuntoa erityisesti johtajilta. Johtamiskouluttajan ja identiteettiasiantuntijan Pauliina Airaksinen-Aminoffin mukaan johtajalta vaaditaan kiittämistä, kehuja ja palkitsemista. Johtajan tulee inspiroida, innostaa, haastaa ja osallistaa. Jotta tämä olisi mahdollista, johtajalla täytyy olla hyvä itsetunto ja -tuntemus, jotta hän uskaltaa kerätä ympärilleen itseään taitavampia tekijöitä (Majava 2016).
Jos johtaja kokee pätevät työntekijät uhkana, on yrityksen menestys ennalta määrätty umpikujaan. Kun johtaja tuntee oman arvonsa, pystyy hän myös näkemään potentiaalin muissa ja tunnistamaan heidät yrityksen voimavarana uhkan sijasta. Itsevarma esihenkilö pystyy kehittämään ja motivoimaan alaisistaan tehokkaita, joka taas toimii resurssina yritykselle.
Omat kokemukseni johtajan vaikutuksesta työympäristöön
Pystyn helposti toteamaan Rossin sekä Airaksinen-Aminoffin näkemykset todeksi vertaillessa edellisiä esihenkilöitäni ja heiden vaikutusta työympäristöön. Viimeisimmässä työpaikassani esihenkilöni oli itsevarma ja hänestä huomasi, että työ oli hänen intohimonsa. Työilmapiiri oli motivoiva ja sain positiivista ja kehittävää kommenttia tekemisestäni niin esihenkilöltäni kuin kollegoiltakin. Erityisesti kehuja tuli silloin, kun pystyin tekemään parempaa tulosta kuin kollegani. Kun ympärillä on itsevarmoja henkilöitä, jotka eivät pelkää ottaa riskejä, itseluottamus tarttuu ja mukavuusalueelta poistuminen ja siten kehittyminen on helpompaa.
Aiemmalla työpaikallani taas tuntui, ettei esihenkilöäni kiinnostanut työ, häntä ei näkynyt koskaan työpaikalla, ja jos näkyi, kommenttia tuli vain asioista, joita ei ollut vielä hoidettu. Esihenkilön olemus heijastui koko työympäristöön ja kaikki tuntuivat olevan väsyneitä eikä ketään kiinnostanut kehittyä työssä, jolloin minullakin oli kiusaantunut olo edes kysyä, miten voisin tehdä työt paremmin.
Millaisia kokemuksia sinulla on esihenkilöiden vaikutuksesta työympäristöön?
#itsetunto #itseluottamus #motivaatio #identiteetti #esihenkilö #johtaminen
Lähteet:
Majava, K. 2016. Nykypäivän johtajalla pitää olla hyvä itsetunto. Luettavissa: https://www.businessopas.fi/johtaminen-ura/nykypaivan-johtajalla-pitaa-olla-hyva-itsetunto/# Luettu 27.2.2022.
Ross, S. 2014. A conceptual model for understanding the process of self-leadership development and action-steps to promote personal leadership development. Luettavissa: https://www-emerald-com.ezproxy.haaga-helia.fi/insight/content/doi/10.1108/JMD-11-2012-0147/full/pdf?title=a-conceptual-model-for-understanding-the-process-of-self-leadership-development-and-action-steps-to-promote-personal-leadership-development Luettu 27.2.2022
Esihenkilöt valitettavan usein ovat erittäin pelokkaita oman asemansa suhteen, tai vähintään vaikuttavat siltä. Suurin osa ei myöskään kestä kritiikkiä alaiseltaan vaan vetää sapellin esiin ensimmäisten kommenttien kohdalla. Joskus pelkästään tämän huvituksen takia kommentoin esimiehen toimintatapoja... Toimii myös hyvänä testinä persoonallisuudelle.
VastaaPoistaEsimiehet itsessään määrittelevät työpaikan hengen kapellimestareina. Ja, jos hyvän esimiehen löytää, muistakaa pitää hänet kontaktina tulevaisuuden varalta.
Ehdottomasti suurin virhe on se, että esimies ei tee "työtään" kunnolla. Kielii välittömästi välinpitämättömyydestä, mikä leviää kulovalkean tavoin. Muistan myös yhden varastopäälikön, kenen kanssa painoimme 24 tuntisen työpäivän, koska tilaukset piti saada seuraavana päivänä toimitukseen. Siinä se kaljupäinen *nimitys* painoi kovempaa kuin muut ja tarjosi kaiken lisäksi ateriat yöllä omasta pussistaan. Lähestulkoon ainoa esimies, joka toimi asenteella, minkä "adoptoin" välittömästi omaksi rakennuspalikakseni.
Moi Lotta!
VastaaPoistaKokemukseni esihenkilöiden vaikutuksesta työympäristöön ovat melko yleisiä. Jos mietin positiivisia kokemuksia, niin esihenkilöni kehui silloin tällöin tekemisiäni. Mielestäni liikakehuminen menettää arvonsa ajan myötä. Hän myös hoiti asiansa hyvin ja näytti tätä myötä hyvää esimerkkiä muille. Myös selkeästi näki, että välitti työntekijöistään. Mielestäni negatiivista on esimerkiksi pelkän rakentavan palautteen antaminen. Esihenkilöni pääasiassa ovat olleet hyviä. Mielenkiintoinen blogikirjoitus!
Terveisin Janne Kähö
Itse olen onnistunut löytämään ueamman ei niin motivoivan esihenkilön urallani ja työnhaussa tästä on kehkeytynyt jo jonkin sortin pieni pelkokin, että millainenkohan minua tällä kertaa odottaa. Onnekseni olen nyt kuitenkin päässyt työyhteisöön, jossa esihenkilöni luottaa minuun ja antaa minun tehdä työni rauhassa. Ollessani näiden epämotivoivien esihenkilöiden alaisena huomasin myös miten negatiivinen energia tarttuu liikaakin itseeni ja tätä en enää ikinä halua työltäni. Työyhteisön hyvinvoinnissa suuri rooli on siis kokemukseni mukaan juurikin esihenkilön asenteella ja kokemukseni ovat myös vaikuttaneet uravalintaani. Voisi sanoa "happy boss, habby job".
VastaaPoistaSe on juurikin näin, että esihenkilön asenne ja tekeminen vaikuttaa erittäin paljon koko työympäristöön. Niin hyvässä, kuin pahassakin. Olen tämän itsekin käytännössä huomannut, että esihenkilön ulospäin näkyvä positiivinen asenne ja itseluottamus/varmuus auttaa ja tarttuu kummasti koko työyhteisöön. Negatiivisella asenteella varustettu esihenkilö taas hyvin usein vie koko työyhteisön mehut ja kehittymisen halut ja mahdollisuudet.
VastaaPoista- Valtsu
Esimiehellä on tosiaan suuri vaikutus siihen, millaiseksi työympäristön ilmapiiri muodostuu, joka taas vaikuttaa vahvasti siihen, miten motivoituneita työntekijät ovat oman tekemisensä suhteen. Itsellä on omakohtaista kokemusta esimiehestä, joka yhtäkkiä oli useamman viikon poissa työpaikalta ja tavoitettavissa vain hyvin nihkeästi, eikä meille tiimiläisille ilmoitettu asiasta mitään. Siinä sitten porukalla pähkäiltiin eri vaihtoehtoja että mikä on homman nimi ja toki siinä motivaatio työn tekemiseen laski, kun tuli tunne että miksi me yritetään, jos ei meidän tekemiset / yhteydenpito kiinnosta myöskään esimiestämme. Ajan kuluessa kävi sitten ilmi, että esimies oli jo jalka oven välissä toisaalle ja lähtikin sitten talosta uusien haasteiden pariin. Mielestäni oli todella huono veto meitä muita kohtaan aloittaa radiohiljaisuus ja vain kadota, kuin että olisi vaikka reilusti ottanut asian puheeksi ja kertonut että seuraavat pari viikkoa on vähän huonommin tavoitettavissa ja meillä olisi kuitenkin ollut selkeät askelmerkit miten toimia tässä välissä..
VastaaPoista